maanantai 27. huhtikuuta 2015

Jälkikatsaus yrittäjyyden verkostoitumiskurssin tapaamisiin


Yrittäjyyden verkostoitumiskurssin lähitapaamisista on jo kohtalaisesti aikaa mutta mitä niistä jäi mieleen? Tässä kirjoituksessa käyn läpi tärkeimpiä esiin nousseita asioita sekä omia enemmän tai vähemmän tästä maailmasta olevia pohdintoja.




Tiimiyrittäjyys, referenssien tärkeys ja täsmällinen viestintä


Maanantaina 23.3 puhujavieraana oli Viola Strandberg Kennohelsingistä. Hän puhui tiimiyrittäjyydestä ja tämä herätti paljon pohdintaa siitä, mitä hyviä ja huonoja puolia on lähteä tiimiyrittäjäksi ystävien kanssa. Vastuun jakaminen voi olla ongelma ja etukäteen pitäisi osata pohtia, mistä asioista päätetään yhdessä ettei tule ikäviä yllätyksiä käytännössä. Jokaisella voi olla omat näkemykset siitä, miten asiat tulisi tehdä ja ns. inhokkitehtävien teko voi jakaantua epätasaisesti ellei asiasta sovita erikseen. Tiimiyrittäjyyteen ryhdyttäessä pitäisi erikseen pohtia, mitä lisäarvoa siitä saa, vai olisiko kuitenkin yksin tai pienemmällä porukalla yrittäminen parempi vaihtoehto. Toisaalta tiimiyrittäjyys voi olla hyvä vaihtoehto kun tarvitaan erilaista osaamista ja yrittäminen yksin aiheuttaa liikaa epävarmuutta.

Asiaa tuli hyvin paljon eikä kaikkea voi lähteä purkamaan, mutta mielenkiintoisia huomioita saatiin mm. tuotteiden muotoilusta ja hinnoittelusta - asiantuntijapalvelutkin pitäisi osata paketoida helposti ostettavaan muotoon ja hintaa ei kannata lähteä pudottelemaan vaan mieluummin joustaa sisällön määrässä kuin hinnassa.

Verkostoitumiseen paremmin liittyen tuli esille se, miten tärkeitä referenssit, "puskaradio" ja täsmällinen kommunikaatio voivat olla asiantuntijapalveluiden myynnille. Viola painotti sitä, että on osattava olla viestinnässään avoin ja selkeä sekä pidettävä lupauksensa, jotta saadaan asiakkaiden luottamus. Hissipuheet ovat yllättävän tärkeitä ja esityksien tulee olla niin selkeitä, että kun ostajaehdokkaiden edustaja esittää ne edelleen päättäjätahoille, olennaisia asioita ei putoa matkalla pois.

Kaiken kaikkiaan Violan esitys oli mieltä avartava ja innostava ja sai minut pohtimaan omia hentoisia yritysideoitani ja miten niihin liittyviä palveluita voisi paketoida helposti ostettaviksi kokonaisuuksiksi. Lisäksi koin Violan oman yrittäjyyden rohkaisevana, sillä Kennohelsingin perustajat selkeästi lähtivät koettamaan jotain täysin uutta ja erilaista Suomen markkinoilla eikä tahtia ole haitannut se, että yrittäjyys on sisältänyt heille henkilökohtaisesti joitain täysin uudenlaisia ja epämukavuusalueelle meneviä tehtäviä. Ainakin yksi uusi yrittäjäesikuva on löytynyt!




Vakuutuksia ja arvoristiriitoja


Tiistaina ohjelmassa olikin jo Fennian ja Helsingin Yrittäjien Y-tilan vierailu. Ensin saimme kattavan ja - taas kerran - avartavan esityksen yrittäjän vakuutuksista. Erittäin selväksi kävi se, että yrittäjät valitsevat usein maksavansa aivan liian pientä yel-maksua, mikä pitkällä aikavälillä ei ole järkevää. Yrittäjillä muutenkin on mahdollisuus vakuuttaa itsensä, yrityksensä, omaisuutensa ja työntekijänsä varsin monen eri asian varalta, mutta kummallisen usein juuri se oma itse unohdetaan ja muut asiat saatetaan turavata liiankin hyvin. Vakuutukset toimivat turvaverkkona pahan päivän varalla, ja ne kannattaa valita viisaasti. Esitys oli hyvin tehty, informatiivinen ja mielenkiintoinen - jos joskus yritys tulee perustettua niin tekisi melkein mieli mennä juuri kyseisen puhujan pakeille itsekin.


Vakuutusesittelyiden jälkeen meille puhui lyhyesti eräs HYNYn jäsenyrittäjä, joka ei rehellisesti puhuen onnistunut oikein vastaamaan kysymykseen, mikä HYNY on tai kertomaan paljoakaan muuta olennaista yrittäjien verkostoitumisesta paitsi sen, että verkostoitumisbileissä on kivaa. Sen sijaan koin huomattavan suuren arvoristiriidan kuunnellessani häntä ja hänen liiketoimintakonseptiaan verrattuna omiin arvoihini ja tuumin, miten suuressa osassa persoonallisuus, arvopohjat ja henkilökemiat ovat yrittäjyydessä ja verkostoitumisessa. Onko aloittelevalla yrittäjällä varaa valita omia verkostojaan ja asiakkaitaan? Onko uudella yrittäjällä varaa kieltäytyä yhteistyöstä, jos kokee toisen yrittäjän toiminnan epäeettiseksi tai arvoperustoiltaan vääräksi? Tässä kysymys, joka on noussut esiin myös markkinointi- ja mainosalaa pohtiessani - miten paljon pitää olla valmis joustamaan omista arvoistaan, jotta toimeentulo ei vaarannu?




Olo jäi vierailun jälkeen hiukan sekavaksi. Alunperin olin ollut kiinnostunut verkostoitumisbileistä ajatuksena, mutta nyt aloin miettiä olenko liian erilainen ihminen moiseen touhuun. Ehkä kuitenkin voi aina koettaa löytyykö joukosta kuitenkin samanmielisiä ihmisiä ennen kuin hylkää ajatuksen kokonaan?




Arvot, verkostot ja maailman perustukset


Keskiviikkona Partners houselta oli meille puhumassa Riitta Okka, jonka urahistoria ja esiintyminen huokuivat osaamista ja luotettavuutta. Kun edellisenä päivänä olin jäänyt vahvasti pohtimaan arvojen ja persoonallisuuksien yhteensopivuutta, niin nyt Riitta painottikin, että osuustoiminnassa on tärkeää että osapuolten välillä löytyy samanlaiset arvot ja keskinäinen luottamus. Hänen mukaansa muita pääasioita mietittäväksi osuusyrittäjyydessä on tiivin idean löytäminen ja se, että osuudet eivät mene täysin tasan jotta suksien mennessä ristiin ei koko toiminta jumiudu paikoilleen. Alussa onkin päätettävä miten toimintaa johdetaan, mitkä ovat pelisäännöt ja miten hallinnolliset asiat yms. hoidetaan.

Verkostoitumisen ja kontaktoinnin tärkeys nousi jälleen esiin. Ilmaiset, verkostoitumisen mahdollistavat ammattilaistilaisuudet kannattaa aina hyödyntää ja LinkedIniin kannattaa panostaa. Kontaktointia kannattaa jatkaa vaikkei heti saa tuloksia - asiakkaiden yhteydenotot voivatkin tulla myöhemmin yhtenä ryöppynä. Niin, ja se itselle niin hankala hissipuhe mainittiin taas. Viestinnän pitää olla ytimekästä!

Mitä ajatuksia heräsi näistä? Ehkä suurin hyöty itselleni oli vahvan naisesikuvan saaminen ja osuuskuntayrittäjyyden parempi hahmottaminen. Koin myös tärkeänä sen, että arvopohjat mainittiin varsinkin edellisen päivän arvomyllerrykseni jälkeen. Aina jos eteen sattuu ihminen, jolla on täysin toisenlainen maailmankuva, voi helposti tuntua että oman maailman perustukset vaappuvat. Nyt ne taas saivat rauhoittavaa pönkitystä ja vakuutuksen siitä, että on tärkeää varmistaa että ainakin ne ihmiset, joiden kanssa lähtee yrittämään, ovat "samasta maailmasta".

Illalla taisi olla video asiasta, joka oikeasti vie monen maailmalta perustukset. Tästä konkurssiaiheisesta silmienavaajasta kirjoitinkin jo aiemmin.




Tilinpitoa, innostusta ja reflektointia


Viimeisenä tapamispäivänä saimme tarkempaa tietoa tilitoimistoyrittäjältä siitä, miten tilitoimiston kanssa kannattaa yrittäjänä asioida. Itse tilitoimistossa ja taloushallinnossa työskennelleenä pystyin yhtymään lähes kaikkeen sanottuun eikä esille noussut paljoakaan uutta asiaa. Sen verran kenties, että aina tulisi kysyä onko tilitoimisto hoitanut vakuutuksensa ja että olisiko mahdollista parina ensimmäisenä kertana käydä kirjanpitopalvelut läpi yhdessä tilitoimiston kanssa, jotta yrittäjänä saisi niistä mahdollisimman paljon irti ja kaikki sujuisi mahdollisimman jouhevasti.


Hämmentävää kyllä, tärkeimpiä illan anteja itselleni oli omat, reflektiiviset pohdinnat omasta sosiaalisuudesta ja verkostoitumisesta. Tämä oli neljäs ilta putkeen joka oli vietetty saman ryhmän kanssa, ja vaikka en paljoa ollut kerennyt ihmisten kanssa tutustua, tunsin voimakasta yhteenkuuluvuutta ja halua tutustua paremmin. Olen ennenkin huomannut että alkuun olen kaikkialla helposti vetäytyvä ja hiukan varautunut, mutta mikäli samoja ihmisiä näkee suhteellisen paljon putkeen, voin kiintyä heihin melkeinpä suhteettoman paljon. Samoin asioista innostumisen ja ahdistumisen vuorottelu voi olla suurta. Miten tällainen persoonallisuus ja vahvat tunteet sopivat yrittäjälle? Voiko yrittäjä olla herkkä?


Joka tapauksessa torstaina lähdin koulusta puhkuen innostusta, sillä ainakin oli mahdollisuus että jonkinlainen yhteydenpito muiden kanssa olisi mahdollista Facebook-ryhmän kautta. Toiminta ehkä on siellä jäänyt hiukan haaleaksi ja myös koulukiireet ovat vieneet ajatukset liikaa muihin asioihin, mutta on olemassa mahdollisuus että kurssista jää käteen ihan pysyviäkin verkostoja. Se on sentään jotain!




Jälkipohdintaa, alkoholia ja pientä feminististä huolestumista


Mitä jäi mieleen? Vaikkei asiasta ollut pahemmin yhdessä puhetta, huomasin pohtivani useaan kertaan alkoholin merkitystä verkostoitumisessa. Suomessa alkoholi on varsin usein ollut se keino, jolla luodaan yhteisiä kokemuksia, avaudutaan ja lähennytään vieraampien ihmisten kanssa. Taloushallinnon töissäkin se on näkynyt suurena määränä alkoholipitoisia edustusmenoja, joihin on otettu mukaan alihankkijoita, toimittajia ja asiakkaita. Huomattavaa on, että usean eri yrityksen kirjanpitoja tehneenä en silti oikeastaan muista pahemmin sellaisia tapauksia, joissa olisi osallistujien joukossa ollut naisia. Mikä on alkoholin rooli verkostoitumisessa ja tapahtuuko verkostoitumista vieläkin suhteettoman paljon erityisesti miesten omissa illanvietoissa? Tietysti on mahdollista, että olen sattunut vain olemaan tekemisissä miesvaltaisten alojen kanssa, mutta silti olen saanut sellaisen mielikuvan että naisten verkostoituminen ei aina ole yhtä tehokasta. Alkoholin käyttö verkostoitumisen perustana ei pitemmän päälle ole hyvä ajatus mutta verkostoituminen yhteisten kokemusten kautta sen sijaan voi olla. Miten erityisesti naiset saisi verkostoitumaan vahvemmin ja miten luoda paremmin yhteisiä kokemuksia terveellisellä tavalla?

Internet on pullollaan tietoa yrittäjyyteen, naisyrittäjyyteen ja verkostoitumiseenkin liittyen ja lisää tulee koko ajan, niin ettei millään ehdi tutustua kaikkeen. Luettavaa, selvitettävää ja pohdittavaa riittääkin vaikka koko eliniäksi! Kenties paras olisi vain rohkeasti lähteä liikkelle ja osallistua erilaisiin tapahtumiin, joissa verkostoja voi lähteä konkreettisesti luomaan.

Vaikka sitten maailma hiukan välillä järkkyisikin.

torstai 26. maaliskuuta 2015

Konkurssi, verkostot ja yrittäjän mielenterveys

Eilen katsoin osana verkostoitumiskurssia Inhimillisen tekijän jakson 18/353, jossa haastateltiin kolme konkurssin tehnyttä yrittäjää. Esille tuotiin sitä, kuinka syvä henkinen kuoppa konkurssi voi yrittäjälle olla, ja kuinka se pakottaa kaikkein itsevarmimmankin ja optimistisimmankin yrittäjän kohtaamaan oman haavoittuvuudensa, avuttomuutensa ja riittämättömyytensä. Esiin nousee syviä häpeän, surun, ahdistuksen ja vihan tunteita. Ohjelmassa tuotiin onneksi esiin myös se varsin tärkeä seikka, että hyvät verkostot olivat se asia, joka auttoi vaikeista asioista ylitse, kenties pelasti henkiäkin.

Video sai minut pohtimaan konkurssia, yrittäjyyttä ja yrittäjän henkistä jaksamista niin, että ajatukset laukkasivat vielä nukkumaan mennessäkin. Yrittäjäksi ryhtyminen voi olla ja usein onkin identiteetin täysin muuttava kokemus. Se ei ole pelkkä uusi tapa ansaita rahaa tai hento yritys saada jokin kaukainen unelma toteutumaan. Ohjelmaa katsoessani tajusin, että se on usein sitouttavuudessan ja vastuullisuudessaan verrattavissa uuden perheen perustamiseen. Sille voi antaa kaikkensa ja se voi luoda pohjan omalle olemassaololle. Jos sen menettää ja oikeaa perhettä ja tukiverkkoa ei ole, putoaa elämältä myös koko pohja.

Olen ennen kuullut paljon puheita siitä miten moni konkurssin kokenut on päätynyt varsin epätoivoisiin ratkaisuihin, mutta en ennen ohjelman näkemistä ollut ymmärtänyt että konkurssissa todellakin on usein kyse ihan oikeasti traumaattisesta kokemuksesta. Osallistujat kuvailivat samanlaisia elämän uudelleenjärjestämisen strategioita mitä liittyy post-traumaattiseen kasvuun – ilmiö jota tapahtuu osalla ihmisistä jotka menettävät perheenjäseniä, joutuvat onnettomuuksiin tai väkivallan uhriksi. Helsingin Sanomien artikkelissa aiheeseen liittyen (2.1.2012) Turun yliopiston psykiatrian professori Jyrki Korkeila listasi joukon persoonallisuuden piirteitä joilla voi päästä tähän positiiviseen kasvun vaiheeseen asti: ulospäin suuntautunut osaa hakea tukea, joustava on avoin muutokseen ja tunteiden säätelykykyinen osaa olla vahingoittamatta itseään ja muita. Sinnikkäät ihmiset ovat niitä, jotka osaavat antaa itselleen positiivista palautetta ja säilyttävät toimintakykynsä ja toiveikkuutensa. Artikkelissa myös mainitaan, että ylioptimistisuus on hyvästä ja depressiosta kärsivät ovat realistisempia kuin muut ihmiset, mikä puolestaan on itselle vahingollista.

Kuulostaa siltä, kuin verkostoyrittäjällä olisi asiat normaalisti varsin hyvällä tolalla myös näitä katastrofitilanteita varten. Hän on usein ulospäin suuntautunut ja taitava kontaktoitumaan, on rakentanut kantavaa tukiverkkoa ja näkee mahdollisuuksia siinä missä muut eivät. Mutta vaikka Helsingin Sanomissa moniin keskeisiin kasvua edistäviin asioihin viitattiin persoonallisuudenpiirteinä, eivät ne ole asioita joita ei voisi opetella. Sosiaalisuutta, rohkaistumista ja kontaktoitumista voi aina tietoisesti kehittää itsessään. Introvertit tarvitsevat toki yksinoloaikaa palautuakseen siinä missä ulospäinsuuntautunut rentoutuu seurassa, mutta se ei tarkoita etteikö myös introvertti voisi oppia olemaan aktiivisesti sosiaalinen. Verkkoja voi rakentaa tarkoituksella ja niitä kannattaakin rakentaa osana ihan yleistä elämästä selviytymisen strategiaa.Verkostot voivat joskus auttaa pimeiden aikojen yli ja pelastaa myös henkiä.

Hämmentävänä koen sen, että vaikka kuinka googletin tai koetin etsiä mm. Mielenterveysseuran tai Suomen Yrittäjien sivuilta jonkinlaisia helposti lähestyttäviä konkurssin kärsineiden tukiryhmää, terapiaohjausta tai ylipäätään tekstiä konkurssista ja mielenterveydestä, ei löydy oikeastaan mitään. Ehkä, jos tuntikausia kaivaa materiaalia, voi jotain relevanttia tullakin eteen, mutta noin pahassa tilanteessa avun pitäisi löytyä mahdollisimman helposti, koska voimat eivät silloin varmasti riitä moiseen tutkimustyöhön. Yrittäjän jättäminen konkurssin kanssa yksin ei ole oikein, mutta ei ole oikein sekään, että yrittäjän läheiset ovat ainoa väylä sellaisten asioiden käsittelyyn, jotka joskus kuuluisivat selkeästi ammattilaiselle. Tässä suhteessa minusta vaikuttaa siltä, että sekä yrittäjä että yrittäjän läheiset ovat oikeasti helposti sen normaalin yhteiskunnan tukiverkoston ulkopuolella.

Mitä tästä videosta opin, oli se että verkostoituminen voi tarkoittaa muutakin kuin businessmahdollisuuksia. Se voi olla myös elintärkeä tapa valmistautua mahdollisia katastrofitilanteita varten.



Lähteet:
Helsingin Sanomat 2.1.2012. Tutkija: Sinnikäs ihminen selättää vaikeatkin traumat. Luettavissa: http://www.hs.fi/kotimaa/a1305552518202. Luettu: 26.3.2015.

Inhimillinen tekijä. Kolme unelmaa, kolme konkurssia. Jakso 18/353. Katsottavissa: http://areena.yle.fi/tv/2270124

Mahdollisuuksia, voimaa ja optimismia

Yrittäjyydestä on varmasti yhtä monta mielikuvaa kuin on ihmistäkin, mutta luulen että suurimalla osalla jonkinlaiset pääassosiaatiot siihen liittyen ovat itsenäisyys, riskinottokyky ja rohkeus. Kyseiset mielikuvat ovat ainakin sellaisia, joita itse olen aina liittänyt yrittäjyyteen, mutta kuvaan on mahtunut myös paljon negatiivisia, pelottaviakin asioita kuten yksin ja avutta jääminen, yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle putoaminen ja tarve olla kaikessa täydellinen.

Kun lähdin Yrittäjän verkostot -kurssille, en tiennyt että koko mielikuvani yrittäjyydestä tulisi välittömästi muuttumaan aikalailla täysin. En ollut ennen kurssia ajatellut verkostoitumista lainkaan, tai ainakaan kunnolla ymmärtänyt mistä siinä on kyse. Kuten Tuija Toivola kirjassaan "Verkostoituva yrittäjyys" (2006, 74) kirjoittaa, verkostot antavat yrityksille ja yrittäjille mahdollisuuden täydentää toistensa osaamista, erikoistua omaan ydinosaamiseensa ja hankkia myös uutta osaamista. Tekstin lukemisen myötä ymmärsin oikeastaan ensimmäistä kertaa, että kaikkea ei siis tarvitse osata heti itse eikä yrittäjäksi ryhtyessään tarvitse olla supermies tai -nainen.

Jostain luin myös että yrittäjille olisi ominaista olla jopa liiallisen optimistisia tulevaisuuden suhteen. Itse en ehkä aina kuulu tähän kategoriaan mutta olen oppinut sinnikkääksi ja näkemään epäonnistumistenkin jälkeen toivoa ja aihetta innokkuuteen. Vaikka sekin on jo jotain, luulen, että juuri yltiöoptimistisuuden puute on yksi tekijä, joka voi helposti toimia myös esteenä yrittäjyydelle. Se, että kokee heti alussa ettei riitä ihan yksin kaikkeen, liiallinen realistisuus, voi olla varsin passivoivaa. Mutta heti kun huomaa, ettei ole aivan yksin, ovatkin näkymät jo aivan toiset. Palkkatyöelämässäkin olen oppinut oikeastaan vasta viime vuosina, että kaikkea ei tarvitse yrittää selvittää ja osata itse, vaan joskus apua voi ja tuleekin pyytää, ja silloin asiat rullaavatkin taas ihan toisella tapaa – verkostoituminen on tärkeää myös muille kuin yrittäjille.

Verkostoituminen luokin aivan uusia mahdollisuuksia ja optimistisempia näkymiä myös sille, jonka työkalupakkiin yltiöoptimistisuus ei kuulu. Yrittäjyyden valtteja voivatkin olla mm. kyky olla sosiaalinen, avoin, joustava ja luotettava. Ahkeruus ja jopa empaattisuus voivat olla taitoja jotka luovat pohjaa menestykselle - ei tarvitsekaan olla itsekäs oman edun tavoittelija ja ainainen kilpailija. Yrittää voi yhdessä muiden samankin alan yrittäjien kanssa, eikä heistä huolimatta. Yrittäjyyttä tehdään yhdessä, ei yksikseen.

Minulla oli siis ollut varsin ristiriitainen kuva yrittäjyydestä. Vaikka olen pitkään haaveillut yrittäjän urasta, siihen liittyvästä mahdollisuudesta luoda jotain aivan omaa ja olla itsenäinen, niin mielikuvaan on kuulunut myös paljon negatiivisia asioita. Heti kun oikeasti aloin ymmärtää mitä verkostot voivat merkitä yrittäjälle, tuntui kuin suuri osa negatiivisista asioista ja siten yrittäjyyden esteistä olisi pyyhkäisty pois.

Alkutuntuma siis on varsin positiivinen. Tästä on hyvä jatkaa!



Lähteet: 

Toivola, T. 2006. Verkostoituva yrittäjyys. Strategiana kumppanuus. Edita Publishing Oy. Helsinki.