Eilen katsoin osana verkostoitumiskurssia Inhimillisen tekijän jakson
18/353, jossa haastateltiin kolme konkurssin tehnyttä yrittäjää. Esille tuotiin sitä, kuinka syvä henkinen kuoppa konkurssi voi yrittäjälle olla, ja kuinka se pakottaa kaikkein itsevarmimmankin ja optimistisimmankin yrittäjän kohtaamaan oman haavoittuvuudensa,
avuttomuutensa ja riittämättömyytensä. Esiin nousee syviä häpeän, surun, ahdistuksen ja vihan tunteita. Ohjelmassa tuotiin onneksi esiin myös se varsin tärkeä
seikka, että hyvät verkostot olivat se asia, joka auttoi vaikeista asioista
ylitse, kenties pelasti henkiäkin.
Video sai minut pohtimaan konkurssia, yrittäjyyttä ja yrittäjän henkistä jaksamista niin, että ajatukset laukkasivat vielä nukkumaan mennessäkin. Yrittäjäksi
ryhtyminen voi olla ja usein onkin identiteetin täysin muuttava kokemus. Se ei ole pelkkä uusi tapa ansaita rahaa tai hento yritys saada jokin kaukainen unelma toteutumaan. Ohjelmaa katsoessani
tajusin, että se on usein sitouttavuudessan ja vastuullisuudessaan verrattavissa uuden perheen perustamiseen. Sille voi antaa
kaikkensa ja se voi luoda pohjan omalle olemassaololle. Jos sen menettää ja
oikeaa perhettä ja tukiverkkoa ei ole, putoaa elämältä myös koko pohja.
Olen ennen kuullut paljon puheita siitä miten moni konkurssin kokenut on päätynyt
varsin epätoivoisiin ratkaisuihin, mutta en ennen ohjelman näkemistä ollut
ymmärtänyt että konkurssissa todellakin on usein kyse ihan oikeasti traumaattisesta
kokemuksesta. Osallistujat kuvailivat samanlaisia elämän uudelleenjärjestämisen
strategioita mitä liittyy post-traumaattiseen kasvuun – ilmiö jota tapahtuu osalla ihmisistä jotka menettävät perheenjäseniä, joutuvat onnettomuuksiin tai
väkivallan uhriksi. Helsingin Sanomien artikkelissa aiheeseen liittyen
(2.1.2012) Turun yliopiston psykiatrian professori Jyrki Korkeila listasi
joukon persoonallisuuden piirteitä joilla voi päästä tähän positiiviseen kasvun vaiheeseen asti:
ulospäin suuntautunut osaa hakea tukea, joustava on avoin muutokseen ja
tunteiden säätelykykyinen osaa olla vahingoittamatta itseään ja muita.
Sinnikkäät ihmiset ovat niitä, jotka osaavat antaa itselleen positiivista
palautetta ja säilyttävät toimintakykynsä ja toiveikkuutensa. Artikkelissa myös
mainitaan, että ylioptimistisuus on hyvästä ja depressiosta kärsivät ovat
realistisempia kuin muut ihmiset, mikä puolestaan on itselle vahingollista.
Kuulostaa siltä, kuin verkostoyrittäjällä olisi asiat normaalisti varsin hyvällä
tolalla myös näitä katastrofitilanteita varten. Hän on usein ulospäin
suuntautunut ja taitava kontaktoitumaan, on rakentanut kantavaa tukiverkkoa ja
näkee mahdollisuuksia siinä missä muut eivät. Mutta vaikka Helsingin Sanomissa moniin
keskeisiin kasvua edistäviin asioihin viitattiin persoonallisuudenpiirteinä,
eivät ne ole asioita joita ei voisi opetella. Sosiaalisuutta, rohkaistumista ja
kontaktoitumista voi aina tietoisesti kehittää itsessään. Introvertit
tarvitsevat toki yksinoloaikaa palautuakseen siinä missä ulospäinsuuntautunut
rentoutuu seurassa, mutta se ei tarkoita etteikö myös introvertti voisi oppia
olemaan aktiivisesti sosiaalinen. Verkkoja voi rakentaa tarkoituksella ja niitä
kannattaakin rakentaa osana ihan yleistä elämästä selviytymisen strategiaa. Verkostot voivat joskus auttaa pimeiden aikojen yli ja pelastaa myös henkiä.
Hämmentävänä koen sen, että vaikka
kuinka googletin tai koetin etsiä mm. Mielenterveysseuran tai Suomen Yrittäjien
sivuilta jonkinlaisia helposti lähestyttäviä konkurssin kärsineiden tukiryhmää,
terapiaohjausta tai ylipäätään tekstiä konkurssista ja mielenterveydestä, ei
löydy oikeastaan mitään. Ehkä, jos tuntikausia kaivaa materiaalia, voi jotain relevanttia tullakin eteen, mutta noin pahassa tilanteessa avun pitäisi löytyä
mahdollisimman helposti, koska voimat eivät silloin varmasti riitä moiseen tutkimustyöhön. Yrittäjän jättäminen konkurssin kanssa yksin ei ole
oikein, mutta ei ole oikein sekään, että yrittäjän läheiset ovat ainoa väylä sellaisten
asioiden käsittelyyn, jotka joskus kuuluisivat selkeästi ammattilaiselle. Tässä
suhteessa minusta vaikuttaa siltä, että sekä yrittäjä että yrittäjän läheiset
ovat oikeasti helposti sen normaalin yhteiskunnan tukiverkoston ulkopuolella.
Mitä tästä videosta opin, oli se että verkostoituminen voi tarkoittaa muutakin kuin businessmahdollisuuksia. Se voi olla myös elintärkeä tapa valmistautua mahdollisia katastrofitilanteita varten.
Lähteet:
Helsingin
Sanomat 2.1.2012. Tutkija: Sinnikäs ihminen selättää vaikeatkin traumat.
Luettavissa: http://www.hs.fi/kotimaa/a1305552518202. Luettu: 26.3.2015.
Inhimillinen
tekijä. Kolme unelmaa, kolme konkurssia. Jakso 18/353. Katsottavissa: http://areena.yle.fi/tv/2270124