torstai 26. maaliskuuta 2015

Konkurssi, verkostot ja yrittäjän mielenterveys

Eilen katsoin osana verkostoitumiskurssia Inhimillisen tekijän jakson 18/353, jossa haastateltiin kolme konkurssin tehnyttä yrittäjää. Esille tuotiin sitä, kuinka syvä henkinen kuoppa konkurssi voi yrittäjälle olla, ja kuinka se pakottaa kaikkein itsevarmimmankin ja optimistisimmankin yrittäjän kohtaamaan oman haavoittuvuudensa, avuttomuutensa ja riittämättömyytensä. Esiin nousee syviä häpeän, surun, ahdistuksen ja vihan tunteita. Ohjelmassa tuotiin onneksi esiin myös se varsin tärkeä seikka, että hyvät verkostot olivat se asia, joka auttoi vaikeista asioista ylitse, kenties pelasti henkiäkin.

Video sai minut pohtimaan konkurssia, yrittäjyyttä ja yrittäjän henkistä jaksamista niin, että ajatukset laukkasivat vielä nukkumaan mennessäkin. Yrittäjäksi ryhtyminen voi olla ja usein onkin identiteetin täysin muuttava kokemus. Se ei ole pelkkä uusi tapa ansaita rahaa tai hento yritys saada jokin kaukainen unelma toteutumaan. Ohjelmaa katsoessani tajusin, että se on usein sitouttavuudessan ja vastuullisuudessaan verrattavissa uuden perheen perustamiseen. Sille voi antaa kaikkensa ja se voi luoda pohjan omalle olemassaololle. Jos sen menettää ja oikeaa perhettä ja tukiverkkoa ei ole, putoaa elämältä myös koko pohja.

Olen ennen kuullut paljon puheita siitä miten moni konkurssin kokenut on päätynyt varsin epätoivoisiin ratkaisuihin, mutta en ennen ohjelman näkemistä ollut ymmärtänyt että konkurssissa todellakin on usein kyse ihan oikeasti traumaattisesta kokemuksesta. Osallistujat kuvailivat samanlaisia elämän uudelleenjärjestämisen strategioita mitä liittyy post-traumaattiseen kasvuun – ilmiö jota tapahtuu osalla ihmisistä jotka menettävät perheenjäseniä, joutuvat onnettomuuksiin tai väkivallan uhriksi. Helsingin Sanomien artikkelissa aiheeseen liittyen (2.1.2012) Turun yliopiston psykiatrian professori Jyrki Korkeila listasi joukon persoonallisuuden piirteitä joilla voi päästä tähän positiiviseen kasvun vaiheeseen asti: ulospäin suuntautunut osaa hakea tukea, joustava on avoin muutokseen ja tunteiden säätelykykyinen osaa olla vahingoittamatta itseään ja muita. Sinnikkäät ihmiset ovat niitä, jotka osaavat antaa itselleen positiivista palautetta ja säilyttävät toimintakykynsä ja toiveikkuutensa. Artikkelissa myös mainitaan, että ylioptimistisuus on hyvästä ja depressiosta kärsivät ovat realistisempia kuin muut ihmiset, mikä puolestaan on itselle vahingollista.

Kuulostaa siltä, kuin verkostoyrittäjällä olisi asiat normaalisti varsin hyvällä tolalla myös näitä katastrofitilanteita varten. Hän on usein ulospäin suuntautunut ja taitava kontaktoitumaan, on rakentanut kantavaa tukiverkkoa ja näkee mahdollisuuksia siinä missä muut eivät. Mutta vaikka Helsingin Sanomissa moniin keskeisiin kasvua edistäviin asioihin viitattiin persoonallisuudenpiirteinä, eivät ne ole asioita joita ei voisi opetella. Sosiaalisuutta, rohkaistumista ja kontaktoitumista voi aina tietoisesti kehittää itsessään. Introvertit tarvitsevat toki yksinoloaikaa palautuakseen siinä missä ulospäinsuuntautunut rentoutuu seurassa, mutta se ei tarkoita etteikö myös introvertti voisi oppia olemaan aktiivisesti sosiaalinen. Verkkoja voi rakentaa tarkoituksella ja niitä kannattaakin rakentaa osana ihan yleistä elämästä selviytymisen strategiaa.Verkostot voivat joskus auttaa pimeiden aikojen yli ja pelastaa myös henkiä.

Hämmentävänä koen sen, että vaikka kuinka googletin tai koetin etsiä mm. Mielenterveysseuran tai Suomen Yrittäjien sivuilta jonkinlaisia helposti lähestyttäviä konkurssin kärsineiden tukiryhmää, terapiaohjausta tai ylipäätään tekstiä konkurssista ja mielenterveydestä, ei löydy oikeastaan mitään. Ehkä, jos tuntikausia kaivaa materiaalia, voi jotain relevanttia tullakin eteen, mutta noin pahassa tilanteessa avun pitäisi löytyä mahdollisimman helposti, koska voimat eivät silloin varmasti riitä moiseen tutkimustyöhön. Yrittäjän jättäminen konkurssin kanssa yksin ei ole oikein, mutta ei ole oikein sekään, että yrittäjän läheiset ovat ainoa väylä sellaisten asioiden käsittelyyn, jotka joskus kuuluisivat selkeästi ammattilaiselle. Tässä suhteessa minusta vaikuttaa siltä, että sekä yrittäjä että yrittäjän läheiset ovat oikeasti helposti sen normaalin yhteiskunnan tukiverkoston ulkopuolella.

Mitä tästä videosta opin, oli se että verkostoituminen voi tarkoittaa muutakin kuin businessmahdollisuuksia. Se voi olla myös elintärkeä tapa valmistautua mahdollisia katastrofitilanteita varten.



Lähteet:
Helsingin Sanomat 2.1.2012. Tutkija: Sinnikäs ihminen selättää vaikeatkin traumat. Luettavissa: http://www.hs.fi/kotimaa/a1305552518202. Luettu: 26.3.2015.

Inhimillinen tekijä. Kolme unelmaa, kolme konkurssia. Jakso 18/353. Katsottavissa: http://areena.yle.fi/tv/2270124

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti