Yrittäjyydestä on varmasti yhtä monta mielikuvaa kuin on ihmistäkin, mutta
luulen että suurimalla osalla jonkinlaiset pääassosiaatiot siihen liittyen ovat
itsenäisyys, riskinottokyky ja rohkeus. Kyseiset mielikuvat ovat ainakin sellaisia, joita itse olen aina liittänyt yrittäjyyteen, mutta kuvaan on mahtunut myös paljon negatiivisia, pelottaviakin asioita kuten yksin ja avutta jääminen, yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle putoaminen ja tarve olla kaikessa täydellinen.
Kun lähdin Yrittäjän verkostot
-kurssille, en tiennyt että koko mielikuvani yrittäjyydestä tulisi välittömästi
muuttumaan aikalailla täysin. En ollut ennen kurssia ajatellut verkostoitumista lainkaan, tai ainakaan kunnolla ymmärtänyt mistä siinä on kyse. Kuten Tuija
Toivola kirjassaan "Verkostoituva yrittäjyys" (2006, 74) kirjoittaa,
verkostot antavat yrityksille ja yrittäjille mahdollisuuden täydentää toistensa osaamista, erikoistua
omaan ydinosaamiseensa ja hankkia myös uutta osaamista. Tekstin lukemisen myötä ymmärsin oikeastaan ensimmäistä kertaa, että kaikkea ei siis tarvitse osata heti itse eikä yrittäjäksi
ryhtyessään tarvitse olla supermies tai -nainen.
Jostain luin myös että yrittäjille olisi ominaista olla jopa liiallisen
optimistisia tulevaisuuden suhteen. Itse en ehkä aina kuulu tähän kategoriaan
mutta olen oppinut sinnikkääksi ja näkemään epäonnistumistenkin jälkeen toivoa
ja aihetta innokkuuteen. Vaikka sekin on jo jotain, luulen, että juuri yltiöoptimistisuuden
puute on yksi tekijä, joka voi helposti toimia myös esteenä yrittäjyydelle. Se,
että kokee heti alussa ettei riitä ihan yksin kaikkeen, liiallinen realistisuus,
voi olla varsin passivoivaa. Mutta heti kun huomaa, ettei ole aivan yksin, ovatkin
näkymät jo aivan toiset. Palkkatyöelämässäkin olen oppinut oikeastaan vasta
viime vuosina, että kaikkea ei tarvitse yrittää selvittää ja osata itse, vaan
joskus apua voi ja tuleekin pyytää, ja silloin asiat rullaavatkin taas ihan
toisella tapaa – verkostoituminen on tärkeää myös muille kuin yrittäjille.
Verkostoituminen luokin aivan uusia mahdollisuuksia ja optimistisempia näkymiä myös sille, jonka työkalupakkiin yltiöoptimistisuus ei kuulu. Yrittäjyyden valtteja voivatkin olla mm. kyky olla sosiaalinen, avoin, joustava ja luotettava. Ahkeruus ja jopa empaattisuus voivat olla taitoja jotka luovat pohjaa menestykselle - ei tarvitsekaan olla itsekäs oman edun tavoittelija ja ainainen kilpailija. Yrittää voi yhdessä muiden samankin alan yrittäjien kanssa, eikä heistä huolimatta. Yrittäjyyttä tehdään yhdessä, ei yksikseen.
Minulla oli siis ollut varsin ristiriitainen kuva yrittäjyydestä. Vaikka olen pitkään haaveillut yrittäjän urasta, siihen liittyvästä mahdollisuudesta luoda jotain aivan omaa ja olla itsenäinen, niin mielikuvaan on kuulunut myös paljon negatiivisia asioita. Heti kun oikeasti aloin ymmärtää mitä verkostot voivat merkitä yrittäjälle, tuntui kuin suuri osa negatiivisista asioista ja siten yrittäjyyden esteistä olisi pyyhkäisty pois.
Alkutuntuma siis on varsin positiivinen. Tästä on hyvä jatkaa!
Lähteet:
Toivola, T. 2006. Verkostoituva yrittäjyys. Strategiana kumppanuus. Edita Publishing Oy. Helsinki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti